14.08.11
klo 15.42
como, italia
tällä hetkellä istun jalkakäytävällä hotellin ulkopuolella, kumpikaan meistä ei osannut arvata, että ”ei check-iniä ennen klo 16.00” tarkoittaa myös ”ette pääse edes sisään ennen klo 16.00”. saavuimme aamulla ennen yhtätoista tänne comoon. reissu vaati seitsemän eri junaa sekä yhden yön nukkumista zürichin lentokentän penkeillä. nyt vielä hetkeksi pariisiin.
tällä hetkellä istun jalkakäytävällä hotellin ulkopuolella, kumpikaan meistä ei osannut arvata, että ”ei check-iniä ennen klo 16.00” tarkoittaa myös ”ette pääse edes sisään ennen klo 16.00”. saavuimme aamulla ennen yhtätoista tänne comoon. reissu vaati seitsemän eri junaa sekä yhden yön nukkumista zürichin lentokentän penkeillä. nyt vielä hetkeksi pariisiin.
tehtyämme rikosilmoituksen ranskalaisella poliisiasemalla eemi lähti tutkimaan, mistä voisimme mahdollisesti löytää lääkärin. ottei minun tarvitsisi istua hotellihuoneessa jalkaa lepuutellen koko pariisin matakaa. kävi ilmi, että aivan vastanpäätä hotelliamme oli sairaala. lähdimme siis sinne ja päätimme käyttää poliisiasemalla hyväksi koettua keinoa kirjoittaa ongelma paperille ranskaksi.
pääsin ilman jonottamista ilmoittautumistiskille, jossa ojentamani lappu herätti hoitajissa suurta hilpeyttä. näytin passin sekä vakuutuskortin ja jo saman tien minut kutistuttiin sairaanhoitajan tarkastukseen. ehdin melkein jo innostua, että pääsin koko jonon ohi ja homma olisi hyvin pian ohi. en olisi voinut olla enemmän väärässä. meni tunti, meni toinen ja tuli kolmas. minut kutsuttiin neljän mudun potilaan kanssa röntgeniin. heidän heikolla englannillaan ja minun hyvin heikolla ranskan taidollani sain kuitenkin selville, että olen yhdessä pariisin parhaista sairaaloista – joita ei käytävien kunnossapidosta olisi voinut päätellä mitenkään.
meni tunti ennen kuin jalkani oli kuvattu. röntgenhoitaja puhui huonommin englantia kuin minä ranskaa. röntgenkuvaat kädessäni minut lähetettiin takaisin etsimään tri kargovougouta, minulle vain unohdettiin kertoa mistä hänet löytäisi ja miten röntgen osastolta pääsee ulos. 10 minuuttia harhailin pitkin kauhuelokuvamaisia ränsistyneitä käytäviä kunnes löysin jonakin sorttisen henkilökunnan taukopisteen, josta pyysin hyvin kankealla ranskalla apua. yksi hoitajista käänsi hyvin asiallisesti katseensa pois ja alkoi puhumaan kollgealleen entistä kovemmalla äänellä. onneksi eräs lääkäreistä ystävällisesti katsoi papereitani ja saattoi minut oikeaan osoitteeseen.
löydettyäni tieni tri kargovougon vastaanottohuoneen luokse, kävi ilmi, että on miltä kiireisin mies. hän nappasi röntgenkuvaat kädestäni juoksuakselin ja kehotti yhä eteenpäin jatkaen minun menevän takaisin odotushuoneeseen. hän sanoi pyytävänsä minut sisään pikimmiten. meni puolisoista tuntia. eemi lähti hakemaan ruokaa. söimme ja vihdoin minut pyydettiin sisään! jalkani ei kaikeksi onneksi ollut murtunut, eikä kyseessä ollut mitään vakavaa. mukaani sain sidetarpeita, desinfiointiainetta, todistuksen vakuutusyhtiölle, reseptit sekä röntgenkuvaat jalastani.
fun fact: ranskassa kepit saa reseptillä apteekista:
minulla ei ole vieläkään aavistusta; mitä minun tulee tehdä kepeilleni kun en niitä enää tarvitse: ei kai niitä palauttaa tarvitse, kun siitä ei mitkään puhuttu. päivän tekemisen saldoksi tuli siis minun 6 tunnin mittainen sairaalareissuni sekä eemin epäonnistunut yritys saada vaatteemme pesulaan: ja tietenkin hänen kontoilleen siten langennut iltainen nyrkkipyykkäys.
minulla ei ole vieläkään aavistusta; mitä minun tulee tehdä kepeilleni kun en niitä enää tarvitse: ei kai niitä palauttaa tarvitse, kun siitä ei mitkään puhuttu. päivän tekemisen saldoksi tuli siis minun 6 tunnin mittainen sairaalareissuni sekä eemin epäonnistunut yritys saada vaatteemme pesulaan: ja tietenkin hänen kontoilleen siten langennut iltainen nyrkkipyykkäys.
toisena päivänä pariisissa suunteloissamme oli kipuaminen eiffelin toriniin; eivätkä kepit haitanneet tätä suunnitelmaa laisinkaan. kiipesin keppieni kera kaikki 166% toiseen kerrokseen vievää porrasta. jonottaessamme tornin pohjoiseen osaan; jossa ainostaan oli mahdollisuus kivuta toiseen kerrokseen; minulta varmnistettiin useaan otteseen; olenko varmasti oikeassa jonossa: minä ja keppini syystä tai toisesta näytimme huvittaman monia kanssakiipeäjiä:
jotta elo keppien kanssa ei olisi käynyt niin mukavan helpoksi, päätimme suunnattua torneilta kohti champ de elyseetä saadaksemme hieman murua rinnan alle. niin minä sitten konkkasin eiffelin tornin portaat ylös ja alas, sekä torneilta aina riemukaarelle asti ja takaisin metroasemalle. muistoksi reissusta jäi hyvin ikävä rakko käteeni ja aivan helvetin kipeät hartiat:
saadaksemme kokemuksen paikallisesta ruokakulttuurista; päätimme kokeilla meille täysin uutta pikaruokalaa quickia; joka ei onneksi tuottanut meille pettymystä. yksi eninten raivostuttavista asioista reissatessa on mäkkipaskasafkan jatkuva syöminen. jos haluaa mahan täyteen lämmintä ruokaa; ei ainakaan meidän päiväbudjetillamme voi paljon muualla syödä. äiti mulla on ikävä sun tekemiä ruokia!
jotta elo keppien kanssa ei olisi käynyt niin mukavan helpoksi, päätimme suunnattua torneilta kohti champ de elyseetä saadaksemme hieman murua rinnan alle. niin minä sitten konkkasin eiffelin tornin portaat ylös ja alas, sekä torneilta aina riemukaarelle asti ja takaisin metroasemalle. muistoksi reissusta jäi hyvin ikävä rakko käteeni ja aivan helvetin kipeät hartiat:
saadaksemme kokemuksen paikallisesta ruokakulttuurista; päätimme kokeilla meille täysin uutta pikaruokalaa quickia; joka ei onneksi tuottanut meille pettymystä. yksi eninten raivostuttavista asioista reissatessa on mäkkipaskasafkan jatkuva syöminen. jos haluaa mahan täyteen lämmintä ruokaa; ei ainakaan meidän päiväbudjetillamme voi paljon muualla syödä. äiti mulla on ikävä sun tekemiä ruokia!
seuraavana päivänä suuntanamme oli louvre; ja jo silloin tottuneina pariisin metron käyttäjinä löysimme sinne mitä vaivattomimmin ilman turhaa kävelyä: koska meillä ei ollut etukäteen ostettuja lippuja; meitä kehotettiin menemään ajoissa paikalle välttääksemme tuntien jonottamisen: olimme paikalla kymmentä vaille yhdeksän; eli kymmenen minuuttia ennen museon aukeamista ja jo silloin jono löi meitä lähes metrolle asti vastaan: sisäänmeno sujui yllättävän sutjakkaasti ja päätettyämme ostaa liput automaatista olimme sisällä hyvin lyhyessä ajassa:
aamulla metrossa olin jo kauhuissani käsieni puolesta; pitäisikö niiden muka kestää tuntien käveleminen louvressa; joka on äärimmäisen valtava museo: ystävällinen henkilökunnan jäsen kuitenkin suositteli minun ottava pyörätuolin päiväksi lainaan: ja niin minä tein: päivä meni suorastaan rattoisasti eelin kärrätessä minua ympäri museota. täpötäydessä museossa pyörätuolista oli yllättävän paljon hyötyä, jokaisen taulun edestä löyhtyi meille tilaa ja pääsimme oikomaan paikasta toiseen salaisia reittejä pitkin.
aamulla metrossa olin jo kauhuissani käsieni puolesta; pitäisikö niiden muka kestää tuntien käveleminen louvressa; joka on äärimmäisen valtava museo: ystävällinen henkilökunnan jäsen kuitenkin suositteli minun ottava pyörätuolin päiväksi lainaan: ja niin minä tein: päivä meni suorastaan rattoisasti eelin kärrätessä minua ympäri museota. täpötäydessä museossa pyörätuolista oli yllättävän paljon hyötyä, jokaisen taulun edestä löyhtyi meille tilaa ja pääsimme oikomaan paikasta toiseen salaisia reittejä pitkin.
ihmisten käytös pyörätuolissa olevaa nuorta naista kohtaan oli mielenkiintoista: toiset käänsivät katseen samantien pois ja toiset hymyilivät rohkaisevasti: eemiä kaikki pitivät lähes pyhimyksenä: vaikka minusta olikin mainiota ottaa ilo irti saamistani etuuksista, stoppi tuli vastaan siinä vaiheessa, kun seisoimme tai siis minä istuin mona lisan edessä: olisin päässyt koko väkijoukon ohi aidatulle alueelle katsomaan taulua. sitä en kehdannut enää tehdä; päätin säästää sen etuoikeuden niille; jotka sitä oikeasti tarvitsevat. museo on mitä mainioin ja suosittelen sitä kaikille jotka eksyvät pariisiin!
louvren jälkeen päätimme vielä lähteä katsastamaan notre damen; joka on kieltämättä upea sekä hyvin valokuvauksellinenturistipaljoudessa uskaltaneet, vaan koimme parhaaksi vaihtoehdoksi kiertää kirkon ulkoapäin. mainion päivän kruunasimme jääkylmiin heinekeneihin seinen rannalla istuen. kaikille budjettimatkailijoille suosittelen kaljojen hakemista supermarketista; sillä seinen varrella sijaitsevat ravintolat ivat harvinaisen tyyriitä: reissun lopetimme tyylikkäästi matkaten hotellille bussissa pariisin keskustan läpi.
näkemättä jäi titenkin paljon; varsinkin kun lääkärireissu ja kytis veivät yhden kokonaisen päivän mielekkäämmiltä touhuilta. seuraavalla reissullani pariisiin tahdon nähdä sacre coeur_kirkon; katakombit sekä saada sen hard rock cafe paris t_paidan: ja sitten olikin jo aika jättää pariisi taakse ja lähteä seikkailemaan iltaa vasten junilla kohti zûrichiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti