KUVAKERTOMUS MATKALTA

KepiT & EiffeL

 RIEMUKAARI

 LOUVRE

JA LISÄÄ KUVIA HETI KUN KONE VAIN SUOSTUU YHTEISTYÖSSÄ NE LISÄÄMÄÄN! 

NELJÄSTOISTA KAHDEKSATTA

SORI; KONE KUSEE NIIN TEKSTI ON VÄHÄN MITÄ SATTUU! MUTTA TÄSSÄ VIIME PÄIVIEN TAPAHTUMIA! KUVIA TULEE MYÖHEMMIN!

14.08.11

klo 15.42

como, italia

tällä hetkellä istun jalkakäytävällä hotellin ulkopuolella, kumpikaan meistä ei osannut arvata, että ”ei check-iniä ennen klo 16.00” tarkoittaa myös ”ette pääse edes sisään ennen klo 16.00”. saavuimme aamulla ennen yhtätoista tänne comoon. reissu vaati seitsemän eri junaa sekä yhden yön nukkumista zürichin lentokentän penkeillä. nyt  vielä hetkeksi pariisiin.

tehtyämme rikosilmoituksen ranskalaisella poliisiasemalla eemi lähti tutkimaan, mistä voisimme mahdollisesti löytää lääkärin. ottei minun tarvitsisi istua hotellihuoneessa jalkaa lepuutellen koko pariisin matakaa. kävi ilmi, että aivan vastanpäätä hotelliamme oli sairaala. lähdimme siis sinne ja päätimme käyttää poliisiasemalla hyväksi koettua keinoa kirjoittaa ongelma paperille ranskaksi.

pääsin ilman jonottamista ilmoittautumistiskille, jossa ojentamani lappu herätti hoitajissa suurta hilpeyttä. näytin passin sekä vakuutuskortin ja jo saman tien minut kutistuttiin sairaanhoitajan tarkastukseen. ehdin melkein jo innostua, että pääsin koko jonon ohi ja homma olisi hyvin pian ohi. en olisi voinut olla enemmän väärässä. meni tunti, meni toinen ja tuli kolmas. minut kutsuttiin neljän mudun potilaan kanssa röntgeniin.  heidän heikolla englannillaan ja minun hyvin heikolla ranskan taidollani sain kuitenkin selville, että olen yhdessä pariisin parhaista sairaaloista – joita ei käytävien kunnossapidosta olisi voinut päätellä mitenkään.

meni tunti ennen kuin jalkani oli kuvattu. röntgenhoitaja puhui huonommin englantia kuin minä ranskaa. röntgenkuvaat kädessäni minut lähetettiin takaisin etsimään tri kargovougouta, minulle vain unohdettiin kertoa mistä hänet löytäisi ja miten röntgen osastolta pääsee ulos. 10 minuuttia harhailin pitkin kauhuelokuvamaisia ränsistyneitä käytäviä kunnes löysin jonakin  sorttisen henkilökunnan taukopisteen, josta pyysin hyvin kankealla ranskalla apua. yksi hoitajista käänsi hyvin asiallisesti katseensa pois ja alkoi puhumaan kollgealleen entistä kovemmalla äänellä. onneksi eräs lääkäreistä ystävällisesti katsoi papereitani ja saattoi minut oikeaan osoitteeseen.

löydettyäni tieni tri kargovougon vastaanottohuoneen luokse, kävi ilmi, että on miltä kiireisin mies. hän nappasi röntgenkuvaat kädestäni juoksuakselin ja kehotti yhä eteenpäin jatkaen minun menevän takaisin odotushuoneeseen. hän sanoi pyytävänsä minut sisään pikimmiten. meni puolisoista tuntia. eemi lähti hakemaan ruokaa. söimme ja vihdoin minut pyydettiin sisään! jalkani ei kaikeksi onneksi ollut murtunut, eikä kyseessä ollut mitään vakavaa. mukaani sain sidetarpeita, desinfiointiainetta, todistuksen vakuutusyhtiölle, reseptit sekä röntgenkuvaat jalastani.

fun fact: ranskassa kepit saa reseptillä apteekista:
minulla ei ole vieläkään aavistusta; mitä minun tulee tehdä kepeilleni kun en niitä enää tarvitse: ei kai niitä palauttaa tarvitse, kun siitä ei mitkään puhuttu. päivän tekemisen saldoksi tuli siis minun 6 tunnin mittainen sairaalareissuni sekä eemin epäonnistunut yritys saada vaatteemme pesulaan: ja tietenkin hänen kontoilleen siten langennut iltainen nyrkkipyykkäys.

toisena päivänä pariisissa suunteloissamme oli kipuaminen eiffelin toriniin; eivätkä kepit haitanneet tätä suunnitelmaa laisinkaan. kiipesin keppieni kera kaikki 166% toiseen kerrokseen vievää porrasta. jonottaessamme tornin pohjoiseen osaan; jossa ainostaan oli mahdollisuus kivuta toiseen kerrokseen; minulta varmnistettiin useaan otteseen; olenko varmasti oikeassa jonossa: minä ja keppini syystä tai toisesta näytimme huvittaman monia kanssakiipeäjiä:

jotta elo keppien kanssa ei olisi käynyt niin mukavan helpoksi, päätimme suunnattua torneilta kohti champ de elyseetä saadaksemme hieman murua rinnan alle. niin minä sitten konkkasin eiffelin tornin portaat ylös ja alas, sekä torneilta aina riemukaarelle asti ja takaisin metroasemalle. muistoksi reissusta jäi hyvin ikävä rakko käteeni ja aivan helvetin kipeät hartiat:

saadaksemme kokemuksen paikallisesta ruokakulttuurista; päätimme kokeilla meille täysin uutta pikaruokalaa quickia; joka ei onneksi tuottanut meille pettymystä. yksi eninten raivostuttavista asioista reissatessa on mäkkipaskasafkan jatkuva syöminen. jos haluaa mahan täyteen lämmintä ruokaa; ei ainakaan meidän päiväbudjetillamme voi paljon muualla syödä. äiti mulla on ikävä sun tekemiä ruokia!

seuraavana päivänä suuntanamme oli louvre; ja jo silloin tottuneina pariisin metron käyttäjinä löysimme sinne mitä vaivattomimmin ilman turhaa kävelyä: koska meillä ei ollut etukäteen ostettuja lippuja; meitä kehotettiin menemään ajoissa paikalle välttääksemme tuntien jonottamisen: olimme paikalla kymmentä vaille yhdeksän; eli kymmenen minuuttia ennen museon aukeamista ja jo silloin jono löi meitä lähes metrolle asti vastaan: sisäänmeno sujui yllättävän sutjakkaasti ja päätettyämme ostaa liput automaatista olimme sisällä hyvin lyhyessä ajassa:

aamulla metrossa olin jo kauhuissani käsieni puolesta; pitäisikö niiden muka kestää tuntien käveleminen louvressa; joka on äärimmäisen valtava museo: ystävällinen henkilökunnan jäsen kuitenkin suositteli minun ottava pyörätuolin päiväksi lainaan: ja niin minä tein: päivä meni suorastaan rattoisasti eelin kärrätessä minua ympäri museota. täpötäydessä museossa pyörätuolista oli yllättävän paljon hyötyä, jokaisen taulun edestä löyhtyi meille tilaa ja pääsimme oikomaan paikasta toiseen salaisia reittejä pitkin.

ihmisten käytös pyörätuolissa olevaa nuorta naista kohtaan oli mielenkiintoista: toiset käänsivät katseen samantien pois ja toiset hymyilivät rohkaisevasti: eemiä kaikki pitivät lähes pyhimyksenä: vaikka minusta olikin mainiota ottaa ilo irti saamistani etuuksista, stoppi tuli vastaan siinä vaiheessa, kun seisoimme tai siis minä istuin mona lisan edessä: olisin päässyt koko väkijoukon ohi aidatulle alueelle katsomaan taulua. sitä en kehdannut enää tehdä; päätin säästää sen etuoikeuden niille; jotka sitä oikeasti tarvitsevat. museo on mitä mainioin ja suosittelen sitä kaikille jotka eksyvät pariisiin!

louvren jälkeen päätimme vielä lähteä katsastamaan notre damen; joka on kieltämättä upea sekä hyvin valokuvauksellinenturistipaljoudessa uskaltaneet, vaan koimme parhaaksi vaihtoehdoksi kiertää kirkon ulkoapäin. mainion päivän kruunasimme jääkylmiin heinekeneihin seinen rannalla istuen. kaikille budjettimatkailijoille  suosittelen kaljojen hakemista supermarketista; sillä seinen varrella sijaitsevat ravintolat ivat harvinaisen tyyriitä: reissun lopetimme tyylikkäästi matkaten hotellille bussissa pariisin keskustan läpi.

näkemättä jäi titenkin paljon; varsinkin kun lääkärireissu ja kytis veivät yhden kokonaisen päivän mielekkäämmiltä touhuilta. seuraavalla reissullani pariisiin tahdon nähdä sacre coeur_kirkon; katakombit sekä saada sen hard rock cafe paris t_paidan: ja sitten olikin jo aika jättää pariisi taakse ja lähteä seikkailemaan iltaa vasten junilla kohti zûrichiä: 

10.08. Ensimmäinen aamu Pariisissa

Eilen matkustimme Brysselin läpi Pariisiin. Brysselissä olimme noin puoli yhden aikaa ja juna kohti Pariisia lähti 16.15, joten aikaa ei ollut paljoa katsella nähtävyyksiä. Kävelimme pari tuntia Bruxelles-Midi juna-aseman ympäristössä ja onnistuimme löytämään mm. Brysselin oikeustalon, joka on huomaTTAvan kaunis rakennus.

Bryssellistä Pariisiin matkustimme huppinopealla Thalys junalla, matka kesti noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen olimmekin jo Paris-Nord juna-asemalla. Olimme päättäneet yöpyä Pariisissa F1 Hotellissa, joka on hintatasoltaan eritäin huokea. Hotelli sijaitsee aivan Notre Damen ja Sacre Coer kirkkojen välissä, Pariisin kehätien vieressä, eli Champ De Elyseelle on jonkin verran matkaa.

Matkailu Pariisissa alkoi mukavasti metrolla harhailemisella, tarvitsimme viisi eri metroa ennen kuin löysimme tiemme oikealle asemalle. Valitettavasti viimeisessä metrossa Eemin antaessa tilaa muille matkustajille poistua metrosta, varkaat putsasivat hänen taskuistaan iPhonen. Toivuttuamme tästä iskusta päätimme mennä rankan päivän jälkeen nukkumaan. Juuri mentyämme sänkyyn, puhelimeni alkoi soida. Yleensä en enää jaksa vastata puhelimeen illalla, mutta nyt päätin tehdä poikkeuksen ja vastata. Onneksi.

Ystäväni Suomesta soitti ja kertoi, että Eemin FaceBook sivulle on alkanut latautua kuvia, ja kyseli että olemmeko mahdollisesti tietoisia tästä. Emme olleet. iPhonessa oli ollut suora yhteys mm. sähköpostiin ja FaceBookkiin, ei auttanut muuta kuin alkaa hurjalla kiireellä alkaa vaihtamaan salasanoja jokaisesta paikasta. Ei mikään paras tapa aloittaa Pariisin matkaa. Onneksi hotellissa on WiFi jokaisessa huoneessa ja meillä kannettava mukana, muuten asia olisi ollut vaikea hoitaa keskellä yötä.

Kävimme juuri poliisiasemalla ilmoittamassa puhelimen varastetuksi. Homma hoitui melko helposti ja nopeasti, sillä olimme kirjoittaneet pääasiat ranskaksi paperille, jonka sitten vain annoimme virkailijalle. Seuraavaksi pitää varmaankin etsiä joku enGlantia puhuva tohtori, sillä minun jalkani on tullut eilisen jälkeen niin kipeäksi etten pääse liikkumaan muuten kuin linkaten. Minä joudun ainakin tämän päivän vain lepuuttamaan jalkaani, jos haluan vielä päästä nauttimaan Pariisista.

Toivottavasti tämä matka tästä kääntyy vielä voitoksi.

08.08. Utrechtistä Amsterdamiin

PahoiTTelen TeksTissä sekaisin olevia isoja ja pieniä kirjaimia, mutta tämä johtUu vain siitä, että tietokone haluaa hieman kiukutella.

Tasataksemme miinukselle jäänyttä Budjettiamme päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi Utrechtin kaupunkiin. Niinpä vietimme eilisen päivän käyttämättä ainoatakaan euroa, turvautuen täysin hostellimme ruokavarantoihin. Siispä minä kokkailin meille ruokaa. VieTimme eilen poikkeuksellisen paljon aikaa vain hostellilla rentoutuen, mikä saattoi suuresti johutua viinin aiheuttamasta päänsärystä.

                                                               HosTellin chill ouT-Tila

Päivän aikana kävimme TUTusTumassa lähemmin Utrechtiin ja sen kanaaleihin, joTka ovat samalla kaupungin suurin nähtävyys. Ja kielTämäTTä ne olivaT upeiTa. Kanaaleiden vierusTaT olivaT Täynnä TOinen TOisTaan houkuTTelevamman näköisiä ravintoloita. Kaupunki on huomattavasti hiljaisempi kuIn AmsTerdam ja sopii siksi enemmän kulTTuurisTa kuin kannaBiksesTa kiinnosTUneille maTkailIjoille. Päivä meni katsellessa kaupunkia, mutta pidemmäksi ajaksi jääviltä voi tekeminen loppua kesken. MuseoITa on Tarjolla kylläkin useanlaisia, muTTa suurin osa niisTä on sunnunTaisin kiinni.

                                         

Tukka kipeänä kanaaleilla vol 1

Tukka kipeänä kanaaleilla vol 2

Tänään pääsimme vihdoinkin AmsTerdamiin ja löysimme jopa kohtuu hintaisen hostellin (26 €/yö) aivan AmsTerdamin keskustasta, PunaisTen lyhTYjen alueelta. Ja kyllä, hostellin ovesta astuttaessa ulos voimme nähdä ilotytöt ikkunoissaan vilkuttelemassa potentiaalisille asiakkaille. HosTellimme nimi on The HearT of AmsTerdam ja jokainen dormi on sisustettu jonkun tietyn teeman mukaan, meillä teemana toimii Pink Floydin The Wall. Muita mahdollisia teemoja ovat erilaiset elokuvat, kuten Star Wars. Paikka on ilmieisesti juuri remontoitu ja todella siisti.

Vietimme koko päivän risteillen ympäri Amsterdamin katUja ja kanaalinvarsia tutkien kaupunkia niin hyvin kuin jalan pystyy. Keskusta on hieman kaoottinen ja ihmispaljous suorastaan järkyttää Utrechtin hiljaisten kujien jälkeen. Päästyämme pois Punaisten lyhtyjen alueelta Coffee shopien haju helpottui ja bordellit ja baarit vaihtuivat merkkivaatekaupoiksi ja erilaisiksi ravintoloiksi. Suuntasimme kohti Vondelparkia, joka on hyvin suosittu ja kaunis puistoalue keskellä Damia. 

 Vondelpark

 Kanaalit

Tänään On vIeLä SUUnnITeLmISSA käydä katsastamassa Punaisten lyhtyjen aluetta pimeän jälkeen, sen jälkeen suuntaamme höyhensaarille sillä lähdemme aamulla Brysselin kautta Pariisia kohti. Tarkoitus olisi olla Brysselissä noin kahdentoista aikaa, jotta kerkeäisimme siellä katsoa päänähtävyydet ennen kuin juna lähtee sieltä 16.15 kohti Pariisia. 

Rahatilanne ei valitettavasti sallinut meillä tällä kertaa käyntiä paikallisessa Hard Rock Caféssa, joten päätimme tällä kertaa tyytyä paikalliseen Burger Kingiin.

07.08. Amsterdamiin pääsemisen sietämätön vaikeus

06.08

klo 19.43

Matka Hollantiin alkoi mukavasti ja rauhallisesti. Matkasimme yhdessä Euroopan parhaiten arvostelluimmassa junassa City NigHt Linessä Kööpenhaminasta kohtI Amsterdamia. Juna lähti Köpiksestä 18.15 ja matka kohti Damia meni mitä kivuttomimmin. KUNNES 04.30 yöllä tulee kuulutus: junassa on tekninen vika ja joudumme valitettavasti vaihtamaan junaa. YKSI junan vaihto tuskin olisi sen enempää häirinnyt, mutta yhden sijaa niitä oli yhteensä viisi.

Juoksimme ympäri Saksan ja Hollannin juna-asemia ennen auringonnousua tietämättä mistä ja milloin seuraava juna lähtee. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin Amsterdamiin, hieman ennen aamu kymmentä. Iso kiitos matkasta ja vaihdoista selviämisestä kuuluu aivan mahtavalle ruotsalaiselle reppureissaaja naiselle, joka auttoi meitä joka käänteessä milloin herättäen ja milloin opastaen meitä.

Junamatkan kauhuista toipuneina, mutta voipuneina suuntasimme kohtI ensimmäistä nettikahvilaa löytääksemme itsellemme majapaikan. Pian huomasimme, että Amsterdamista ei saa täksi päiväksi edes dormia alle 50 euron. Hurja hintojen nousu johtui siellä käynnissä olevasta Gay Pridestä ja tietenkin Priden paraati osui sopivasti lauantaille. Kävimme läpi kaikki mahdolliset paikat, mutta hintataso pysyi yhä edelleen liian tyyriinä meille. 

Päätimme lähteä kohti ZeeBurgin leirintäaluetta vuokrapyörillä, rinkat selässä, joka sijaitsee noin 7,5 km päästä keskustasta. Poljimme matkan vain kuullaksemme, että tilaa ei ole enää missään, ei edes kahdelle. Ystävällisesti meidät kuitenkin ohjattiin toiselle leirintäalueelle, jossa meille olisi tilaa. Sinne emme hyvästä yrityksestä huolimatta koskaan päässeet, sillä emme sitä löytäneet. Lisäksi kymmenien kilometrien edestakainen pyöräily 15 kiloa selässä vaatii veronsa. Onneksi sää oli sentään pilvinen.

Jo epätoivoon vaipuneina yritimme netistä löytää edes jotakin kohtalaisen hintaisen majapaikan yhdeksi yöksi. Ei onnistunut. Kuitenkin loppujen lopuksi saimme ongelman ratkaistua: menemme yöksi noin 20 minuutin junamatkan päässä sijaitsevaan Utrechtin kaupunkiin. Löysimme täältä kohtalaisen hintaisen hostellin, varasimme sen ja lähdimme kohti juna-asemaa.

Uskomatonta kyllä, onnistuimme saamaan B&B majoituksen 25 €/ yö, tosin dormissa, mutta ei sillä nyt niin ollut merkitystä. Paikanpäälle saavuttuamme hienoinen epäusko paikan tasosta iski meihin eteisessä vellovan viemärin hajun myötä. Kuitenkin löydettyämme tiemme respaan tunnelma oli aivan toinen: yhteisessä chill out-tilassa 5 tietokonetta nettailua varten, ilmaista ruokaa ja juomaa kaapeissa sekä siistit dormit. Täällä saa syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa, kunhan sen tekee 12-24 välillä, aamiainen joka päivä 7-12.

Dormistamme löysimme myös mukavan suomalaisen pojan. Kaikki on aivan mahtavaa eikä valittamista juuri ole, mutta kieltämättä minua hieman ahdistaa olla huoneen 16 asukkaasta ainoa naispuolinen. Hyväksi onneksi Eemi sentään tällä kertaa nukkuu kanssani samassa kerrossängyssä. 

07.08.
klo 12.38

Istuessamme iltaa hostellin chill out-tilassa tutustuimme erääseen kolmen pojan porukkaan. Yhteen meidät veti mieltymys punaviiniin, erityisesti siihen ilmaiseen. Kaksi pojista olivat Lontoosta ja kolmas Sydneystä kotoisin oleva, mutta sittemmin lontoolaistunut nuori mies. Ilta meni rattoisasti viiniä juoden ja hyvässä seurassa, joten päätimme lähteä katsastamaan Utrechtin vilkasta yöelämää.

Reissu jäi hiemän lyhyeksi, sillä ei ollut enää virtaa jäljellä juhlimiseen. Olihan meillä rankka päivä takana. Tänä aamuna aikaisin lähteminen osottautui loistavaksi päätökseksi, sillä en haluaisi tietää millainen vointi olisi ollut pidemmän illan jälkeen. Pää on jokseenkin kipeä kaikesta siitä viinistä ja oluesta.

Nyt kun löytyy mainio nettiyhteys sekä aikaa, lisään muutaman otoksen matkan varrelta.

                                                                      Marmorikirkko

                                                Onneksi Pieni merenneito ei ole turistirysä.

                                                                  Tivoli Gardens

                                                Christianian vapaakaupunki jossa jointti käryää.

Kööpenhamina on pullollaan erilaisia elefantteja. Kyseessä on maailman suurin ulkoilmassa tapahtuva taidenäyttely. Näyttely on perustettu Aasian elefanttien suojelemiseksi, eikä norsuilta voi kaupungissa välttyä.

06.08 Hollanti

Tämän lisätessäni istun hostellissa Utrechtissä.

05.08.11 klo 18.29

Nyt istumme junassa matkaten Amsterdamia kohti. Kööpenhamina on vihdoin kierrelty, koluttu ja nähty niin hyvin kuin sen voi pelkästään kävellen nähdä. On suorastaan helpottavaa päästä muihin maisemiin, koska Tanska kalliina maana veti budjetin hyvin paljon miinukselle.  Lisäksi joka paikassa laskuun saa lisäystä mm. kortilla maksamisesta tai ketsupista.  Kööpenhamina on varmasti mainio romanttisen viikonloppuloman kohde, mutta interreilaajalle hintataso tuottaa vain ahdistusta.

Lähdimme eilen hostellilta Sandemansin New Copenhagen-nimiselle opastetulle kierrokselle. Kierros kesti noin 3 tuntia ja oli ilmainen. Oppaat tekevät sitä tippipohjaisella palkalla, joten jokainen maksaa oppaalle kierroksen jälkeen omantuntonsa mukaan. Me maksoimme 22 kr, eli hieman vajaat 3 euroa. Samoja ilmaisia ja englanninkielisiä kierroksia järjestetään esimerkiksi Berliinissä, Amsterdamissa, Madridissa, Dublinissa ja myös monissa muissa kohteissa. Henkilökohtaisesti suosittelen kierroksia lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa tutustua kaupungeissa muuhunkin kuin niiden baaritarjontaa.

Opas kertoi esimerkiksi aivan keskustassa sijaitsevan ravintola- ja satama-alueen Nyhavenin olleen punaisten lyhtyjen aluetta aina 1960-luvulle saakka. Asukkaat kyllästyvät satama-alueen huonoon maineeseen ja karuun ulkomuotoon, joten alue puhdistettiin ja talot kunnostettiin. Nyhavenin kauniin ulkomuodon säilyttämiseksi on tehty lakeja talojen väristä niiden kunnossapitoon asti.

Kaupunki itsessään on valtavan kaunis, mutta tällä hetkellä rankalla kädellä rakennustöiden alainen. Hostellin vierestä kulkevaa tietä alettiin mukavasti kunnostaa joka aamu ennen kahdeksaa. Vanhoja kivitaloja on silmänkantamattomiin, kuten myös katukiveä ja kanaaleita. Ihmiset eivät tosin osaa väistää kadulla ja tanskalaiset näyttävät menettävän kaiken malttinsa päästessään pyörän selkään. Kaupungilla kävellessään suosittelen varomaan pyöräilijöitä.

Kaupunki on suhteellisen pienelle alueelle rakennettu, eli halutessaan jokaiseen näkemisenarvoiseen kohteeseen pystyy kävelemään. Me kävelimme joka paikkaan halutessamme säästää kaikessa mahdollisessa ja se oli kyllä jokaisen kilometrin sekä kivun arvoista. Pieni merenneito patsaan tavoittaa noin 20 minuutin rivakalla kävelyllä Kongens Nytorvin metroasemalta. Me kävelimme myös Christianian vapaakaupunkiin, mikä sijaitsee noin neljän kilometrin päästä keskustasta.

Generator Hostel Copenhagen saa meiltä täydet viisi tähteä: 20 € / yö, keskeinen sijainti, halvat oluet, ystävällinen henkilökunta ja todella siistit huoneet. Suosittelen myös nyt hieMan viisaampana kaikkia ottamaan hostellin oman aamupalan, sillä se tuli loppujenlopuksi lähes samanhintaiseksi kuin omatoimi piknik-aamiainen. Lisäksi siihen kuuluu kahvi, joka on ilmeisesti äärimmäisen kallista täällä. 

Tivoli Gardens, Kööpenhaminan huvipuisto, on ehdottomasti myös vierailun arvoinen jos vain rahatilanne sallii. Jo pelkkä sisäänpääsy verottaa lompakkoasi noin 13 euron verran. Ranneke taisi olla noin 40 euroa, eli aika Lintsin tasoa, mutta siihen meillä ei ollut varaa. Laiteliput ovat 25 kruunua kappale, mutta lähes kaikkiin laitteisiin niitä tarvitsi useamman kuin yhden. Parhaimmillaan hintaa yhdelle ajelulle vuoristoradassa olisi tullut yli 10 euroa. Tyydyimme siis vain kiertelemään ja katselemaan Tivolin aluetta. Illan pimentyessä alue oli satumaisen kaunis ja maksoi todellakin takaisin sisäänpääsyn hurjan hinnan. Hard Rock Café Copenhagen on Tivolin yhteydessä, mutta eilen se osa baarista oli valitettavasti kiinni joten sinne emme päässeet.

Aamulla kirjauduttuamme hostellista ulos suuntasimme viemään rinkkoja juna-asemalle talteen päiväksi. Päivä sai aivan mahtavan alun kun sain kotipuolesta kuulla päässeeni opiskelemaan Viestintää Helsingin Yliopistoon, jes! Iloisia uutisia päätimme juhlia eilen välistä jääneessä Hard Rock Caféssa. Paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen, kuten taitaa jokainen muukin ketjun kapakoista olla. Päätimme kuitenkin molemmat mieluummin ostaa Hard Rock Café Paris kuin Copenhagen paidat.

Tänään kävelyretkemme kohteena oli siis Christianian vapaakaupunki. Se on perustettu 1970-luvulla ihmisten haluttua ottaa käyttöön siellä sijaitsevat armeijan hylkäämät parakit. Tänä päivänä sen talot on rakennettu mikä mistäkin ja itse alue on oikeastaan hyvin viehättävä. Kuuluisin se taitaa kuitenkin olla vapaasta ganjan kaupasta. Tanskan poliisi ei onnistunut saamaan huumekauppaa alueella kuriin, joten sen on nyt vain annettu olla. Kauppiaat myyvät sitä avoimesti kojuistaan, myös kaikki poltteluun tarvittava sätkätarpeista suuriin bongeihin on saatavilla. Kuvaaminen alueella on ehdottomasti kielletty ja siitä todisteeksi seiniin oli naulattu muutama iPhone ja pikkukamera. Minut Christiania jätti hieman kylmäksi, luultavasti joku poltteluun erikoistunut olisi saanut paikasta paremmin irti. Juodessamme olutta paikallisessa saimme todeta sätkän palavan enemmän kuin tavallinen tupakka. Minua eniten järkytti äiti, joka kääri itselleen jointtia vauvan nukkuessa vieressä vaunuissa. Christiania oli todellinen vastakohta Kööpenhaminan kiillotetulle kaupunkikuvalle ja kauniille ihmisille, mikä taitaakin olla osa sen suurta viehätystä. Suosittelen kuitenkin käyntiä Christianiassa kaikille jotka itsensä Köpikseen asti saavat, onhan se nyt pakko nähdä.

Nettiyhteydet ja aika kirjoittamiseen eivät oikein tahdo kohdata toisiaan joten nyt tämän kirjoittamani tekstin tulen luultavasti lisäämään hyvin paljon myöhemmin. Matka on ainakin alkanut mainiosti ja toivottavasti tulee myös jatkumaan samaa rataa!

03.08 @ Kööpenhamina

Vihdoin perillä!
Lento Suomesta Kööpenhaminaan lähti 07.00 ja nyt seikkailtuamme ensin metrolla ja kävellen, löysimme tien hostellille. Nyt istumme hostellin kattoterassilla nautiskellen olutta, hintana 0,45 tuopista huimat 2,5 €. Check-in on vasta klo 14.00 joten meillä ei ole tässä mitään muuta kuin aikaa.

Tälle päivälle ei mitään erikoisempia suunnitelmia ole, kunhan tutustutaan kaupunkiin ja totutaan ajatukseen, että koko ajan mennään kauemmas kotoa. Puolen tunnin päästä lähtisi opastettu kierros kaupungille, mutta tuskin riittää intoa lähteä sellaiseen mukaan. Hostelli sijaitsee hyvin keskellä kaupunkia, lähes kaikki nähtävyydet sijaitsevat ilmeisesti vain kävelumatkan päässä. Ei huono valinta ollenkaan. Kyseessä siis Generator Hostel Copenhagen.

Ja rinkka selässä hostellille harhailiun jälkeen olen hyvin onnellinen, ettei rinkkani ole yhtään isompi. Tai että karsin eilen vielä lisää ylimääräistä pois. Eikä harmita yhtään että Mac on mukana. More later!